Oon ku tupakoitsijan kehkot, yskitty nii loppuun, mutta pakko yskiä lisää. Jepujee olen flunssassa. Koulu painaa päälle. Painajaiset on nii ihania varsinki ne, mistä herään apua huutaen. Mut ei se ole nii kauheeta, ku tää tunnepaska mun sisällä. Olo on ku tyhjällä maitopurkilla, jota ei laiteta kierrätykseen. Ainiin kivasti mun mummu on kuollu paripäivää sit ja luin eilen yöllä siitä facebookista mun englannissa asuvan serkun seinältä... What a feeling..... Sit kävin kysyy mun broidilt onks mummu kuollu ja jopa mun äitiki ties siitä vaik ei se sille oo mitää sukua. Sillon tuli aivan helvetin tärkeä olo! Oiskohan mulle ees hautajaisissa kerrottu että kuka on kuollu? Toisaalta oon tietty onnellinen, et mummu pääs parempaan paikkaan, sinne se on halunnu nää sen vikat vuodet.
Hope so there is better to be...
Ihmiset muuttuu, mut ehkä joku päivä istutaan taas samal orrella?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti