Kaikkeen tottuu, paitsi itse tottumiseen.

Olin eilen kirjottanu tänne jumalattoman pitkä tekstin ja piu kaikki katos, meitsi hoitaa.
Mmm... no kirjoitan jostain aivan muusta, jos se oli vaik kohtalo joka ei halunnu et kirjotan jotain tylsää teille?


Elämäni ensimmäinen koeviikko on alkanut. Päivät on ihanan lyhyitä! Aina ku oon saanu kokeen valmiiks ja kiiruhdan ulos... mmmm.. se tunne! Aurinko pilkistää vähän rakennusten reunoista tuoksuu syksy ja ei huolen häivää. Tekis sillo vaan käpertyy rakkaan kainaloon.

Se on kuitenki vaan unelmaa, pitää mennä kotiin ja lukea seuraavan kokeeseen.

No tällä viikolla ois vielä yksikoe ja ruotsin matka! Mua pelottaa ja jännittää se matka. En tunne vielkään oikein ketään ja mun oma mamma lähtee sinne? Mulla ei oo ees rahaa! Mun hyttitoverit vaikuttaa kivoilta ja toivon koko sydämmestä että neki pitäis musta, alkaa toi yksinäisyys tulee jo sanonko mistä ulos.

Kaikki tapahtuu nyt en oikein saa koottuu kaikkee tähän mut voi olla että kirjotan vasta kun palaan espanjasta, Chao!