Eilen kävin nukkumaan ja voi luoja, jos poistaisit multa aivot nii ois kivaa! Aloin pohtimaan kaikenlaista. Lopputuloksena armoton hajoaminen... Ikävä kaikkea. Mulla on asiat hyvin, mut haluisin silti siihen tuttuun ja turvalliseen. Se mikä merkkas eilen merkkaako se huomennakin?
Mua pelottaa kavereiden menetys. " Onhan meillä facebook ", sanoin jotain tollasta ysin päätyttyy. Kui idioottimaista? Facebook ja facebook jotain niin turhaan loppupeleissä. Entä sittenku internet tuhoutuu? Entä jos en enää koska nää niitä koulukavereita? Kuinka vaikeeta on pitää yhteyttä rakkaisiin ihmisiin? ... Mä välillä vaan kaipaan liikaa asioita menneisyydestä. Must ois esim. kiva tietää miltä tuntu ku mun perhe oli mun perhe - tai siis niitä onnellisia hetkiä. Voikunpa voisin pitää muistot muistoina ja elää elämää onnellisesti elämäni loppuun asti.
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti