Leikin vaihteeks huulipunalla
Luvataan, ettei koskaan unohdeta. Luvataan, että kyllä me vielä tavataan. Luvataan, että ollaan ystäviä vielä vanhainkodissa. Sovitaan, perutaan ja loppujen lopuksi jäljelle ei jää mitään. Elämä valuu niikuin hiekka tiimalasissa. Synnyin, elin ja sitten se jo loppui? Eihän sitä tiedä vaikka elämä jatkuisikin kuoleman jälkeen? Välillä must tuntuu, että oon eläny tän elämän jo monta kertaa. Ehkä se on yks filmi joka pyörii aina uudelleen. Muitakin vaihtoehtoja onkin ja jok' ikinen päättäköön itse mihin uskoo tai ei usko tai on vaan ihan ulapalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti