Katottiin leffaa kultun kanssa ja ylläripylläri HÄN nukahti enkä minä, jee voittajafiilis! Ei nyt oikeestaan, mut kai se on joskus näinkinpäin. Tänään siis kotiuduin sukuloimasta. En ois uskonu et kotiin paluu vois olla joskus näinkin kivaa. On ihana pysähtyy hetkeks, kun maanantaina taas mennään. En tiiä yhtään mitä odottaa siitä Moskovan reissusta. Mikään ei vielä jännitä tai pelota, mut hieman epäilyttää niiden venäläisten projektissa mukana olevien iät. En kutsuisi itseäni ikärasistiksi, mut taidan sellanen kuitenki olla. Marraskuun alku häämöttää ja jos suunnitelmiin ei tuu mutkia niin aika mukavalla aloituksella.
Kaiken sälän ja säpinän kukkuraks meillä tuli rakkaan kanssa 31?kk tänään. Ei ehkä tärkeätä teille, mut mulle on jokaista kuukautta yhessä pitää juhlistaa. Kultsi ottaa lepoo ja no mä vietän sitä mukavasti cola pullon kanssa. Pointti kuitenki on et yhessä on hyvä olla.
kuva on vanha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti