Kolmas kerta toden sanoo

Oon kyllästynyt pettymään, vaikka kuinka pessimisti oon niin kai jossain syvällä sisimmässäni on mullaki pieni toivon kipinä. Noh, mut ojasta allikkoon (en tiiä oikeesti ees mitä toi meinaa..). Tanssit lähenee ja jännitys tiivistyy. Pikku hiljaa alkaa tulee kuumotusta,  koska mun helma on aika pitkä ja mun pari on aika kömpelö, shiiat. Oon mäki kyllä aikamoinen, mut jos tyritään niin ainaki tyritään sit tyylillä. Mut buukattiin huomiseks vauvavaihdiks, ihan mukaa vaihtelua sängyssä makoiluun. Ja ainiin, kun taaskaan mun iki ihanat    ystävät eivät tulletkaan eilen yöllä moikkaamaan mua ja raksua, vaikka niin ilmoittivat. Niin antoivat meittien oottaa 2timmaa turhaan.. ja sit meikäpoika soitin niille, koska luulin jo et ne on kolaroinu, mut " ei me ollakkaan tulossa.. tuut tuut tuut" ja kiitos ilmotuksesta. Tämän johdosta mua ja mun parempaa puoliskoa ei väsyttänyt, niin viime yö menikin sit pokeria pelatessa ja Rangoa katsellessa, tai oikeestaan katottiin puol tuntia ja sit mun oli pakko alkaa nukkuu, mut kello oliki jo 5 aamulla, että kiitos vaan kovasti! Rakkautta ja rauhaa kaikille.