On ollu aika tunne sotaa nää viime päivät. En tiiä pitäiskö hymyillä vai itkee. Enemmän ehkä oon päätyny pillittämään. Mä en oikeesti ees pysty kuuntelee ku Simballe vaihetaan side päähän. Meen paniikkiin, jos se näyttää vähänkää pahalta. Mut kai mä opin kestää tän, sehän se tässä tuskaa tuntee enkä minä. Mut toisaalt se on menossa "hyvään" suuntaan. Se syö, kakkii, pissii ja nukkuu. Toisaalta se on repiny sen korvasta nahkat irti ja nyt sen korvaki mätii ja sille iholle voi sanoo byebye. Mä oon nähny painajaisii siit lähtien ku Simba löyty. On vaa nii outoo ku vast äsken se oli semmone läskipallero aina pyörimässä jaloissa, nyt se ryömii täällä ja menee sängyn alle piiloon. Äitienpäivänä se kuitenkin yllätti ja hyppäs sänkyyn ihan ite. <3 Kaipa se tästä lähtee hyvään suuntaa! Asiasta kukkaruukkuun; Keskiviikkona työhaastattelu (jäiks), täl viikol vikat teoriat, 3 viikkoo enää lomaan ja sain 8 enkun esseestä. Seeya babes! Lopussa ei niin kiva kuva jos et haluu nähä ei kannata katsoa.
Tossa näkyy ku ton korvan nahka roikkuu ja toi valkonen mönjä on mätää. Sit toi reikä joka näkyy niin on toinen niistä joka on menny kallon läpi. Siin on siis ollu sen elukan kulmahammas. Kuvasta tätä on helppo kattoo, mut ei niinkään ku toi raasu tuol lattial pyörii. Onneks se kuitenkin kehrää viel ihan normaalisti, et toivoa on! :) baby boy<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti