Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana

Ei vanha koira uusia temppuja opi, eikä nuori ihmisen alku varsinkaan, jos on asennevamma. Odotan niin sitä hetkeä kun voin vaan sanoa hellurei ja hellät tunteet ja muutta omaan kotiin, ei siinä mitään mun huone on tällä hetkellä todella hieno, oikeestaan kaikki on niin hienoa, että vois luulla asuvansa jonkun julkimon kartanossa, no okei ei nyt ihan. Jos totta puhutaan niin meillä on siis ollu täällä pientä muutto rumbaa ja asun kotona, joka ei oo mun koti, tai on mutta ei tunnu siltä. Ahdistaahan tää tämmöne ja siihen lisätään työt, saduista tuttu paha äitipuoli ja isä joka ei ymmärrä sekä ylppärit ja ainiin autokoulu ja se että kohta on talvi enkä oo käyny edes rannalla koko kesänä ja pari viikkoo sitten mulla oli 400e ja nyt pari kymppiä? Elämä on niin sekavaa, että värjäsin tukkani punaiseksi. Kivoja uutisia loppuun murun kanssa tuli perjantaina 40kk täyteen (oikeesti kuka enää täs vaihees laskee xD) ja käytiin kattoo Now you see me - leffa. Sain uuden visan, kävin suorittaan pimeä ajon, näin kisunpennun, sain vaatekaapit, ostin Dr.denimit kokoo pienempänä ku viime syksynä!!! sekä Ruotsista tuli mulle 100g puolen metrin pituista aasialaista tukkaa . Mä kuittaan tältä erää.