Syvä hiljaisuus

Oon miettiny pitkään ja hartaasti. Ai mitä mä oon miettyny? No vaikka mitä maan ja taivaan väliltä koko universumin ympäri aina äärettömään ja laajentuvaan avaruuteen.

weheartit.com

Mutta siis nyt mun mielessä on pyörinyt, mun huono suomenkieli. En aina ees ite ymmärrä mitä puhun tai saatikaan mitä kirjotan? Toisaalta vielä vähemmän kukaan ymmärtää mua. Oon pähkäilly syitä, että miks unohan suomen kielisiä sanoja tai miten mä en vaan osaa puhua enkä kirjoittaa enää oikein. Vastauksia tulvi mun päähän! ( kerrankin) Yks syy oli just se, että oon ollu kohta kuukauden ihan hiljaa. Tai siis eipä tuolla koulussa hirveesti tuu puhuttua muuta kun kielten tunneilla ja sielläkin joko ruotsia, enkkua tai espanjaa. Ihmekkös tuo, jos suomi siinä unohtuu, kun panostaa kolmeen eri kieleen. Espanjaakin opetellaan enkun kautta, kun niissä on paljon samoja juttuja samaten ruotsia. Noiden lisäksi mulla on varmaan joku keskittymishäiriö tai jotain en tiiä. Nyt on kuitenki sellane juttu että suomi hukassa on ja salkkarit alkaa heipsanhei. ( ei ees rimmannu hitsi vie)

Diipadaapaa

weheartit.com

Koulua ja koulua? Sitäkö se elämä on... NO WAY. En haluu alistuu sille. Miks ihmiskunta on tehny ittestään tälläsen? Mun mielestä tää koko globaali järjestys haisee ja pahasti!! En tosiaan kyllä tiiä miten sitä vois muuttaa. Mut kuitenki miks ihmeessä pitää opiskella ja käydä töissä? Ihminen ois voinu ihan hyvin valita helpomman tavan elää. Miks hitossa mun pitää tietää nopeuksista sun muista? Tai että kuka oli Blaton? Ei kukaan kuitenkaan haluu tietää että kuka mä oon ? Tässä taas nähään tää tasa-arvoki. Välillä vaan menee hermot... en oo oikein päässy tän lukion makuun.

Kävin yks päivä Arkadiassa (oman paikkakuntani lukio) oli jotenki niin ihanaa käydä siellä ja samalla tosi outoa. Oon eläny erakkoituneena mun uudessa koulussa jo kuukauden ja sit yht'äkkii meen paikkaan, jossa on ihmisiä, jotka TUNTEE mut. Sama oli ku näin vanhoi koululaisii yhessä jeesustapahtumassa, kuinka ne rukoili et vaihaisin niiden kouluun opiskelee. Ne ikävöi mua... ja mä niitä.

Materialismi rakkaus

Mulla on hirvee shoppauskuume. Tarvisin kaikkee ja haluun kaikkee, mut ei oo rahaa oikeastaan ja muutenki espanjasta varmaan sitten kotiutuu kaikenlaista. No onneks hieman tätä tuskaa helpottamaan äiti toi mulle budapestistä laukun! Tykkään tosi paljon ja on just sopiva koulukirjoille. En vaan tiiä viittiikö käyttää näin sateisilla keleillä, ku se on kuitenki kangaslaukku.

Kokosin nellyltä vähän kuvia tähän, mitä vaatteita ois kiva saada:

Nelly.com

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, oon niin rakastunut punasiin hiuksiin. Mut jotenki ei vaan nappaa, kun aika moni on nyt värjännyt sellaseks. Joten oon päättäny suostutella äitin ostaa mulle vaaleen värisävyte shampoon! Blondit here I come... No siihen voi mennä vielä pari vuotta, mutta tänään löysin latvoistani melkein platinablondin kohan... Niin tietty iski ikävä _TAAS_ niitä ihanuuksia. Jotenki seki väri valinta karmii, kun meijän koulu vilisee niitä blondeja ja vetyperoksidi blondeja. Mutta rakkautta ei voi poistaa, joten wää..

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla